Tästä se sitte lähtee...

Eka kerta. Blogi-neitsyt. Alku hieman vaikeaa, mutta kun tulee päiviä jolloin valituttaa, tulette huomaamaan sen. Kirjoittelin joskus aikoja sitten valitus blogeja (en tälläista blogia), kaveri tykkäsi niistä ja innosti minut tähän (jos jään koukkuun ni kaveri saa kärsiä). Ensimmäinen valitukseni koski ruokaa. Olen myös valittanu puhjenneesta pyörän kumista, vanhuksista ja miehistä. Minulla ei ole lempiaihetta, koska voin valittaa mistä tahansa. Jos tätä joku on päätynyt lukemaan ni voitte jopa heitellä ideoita niin voin alkaa miettimään ja tutkimaan aihetta ja kertoa sitten oma mielipiteeni asiasta.

Tällä hetkellä minulla ei ole oikeaa aihetta valittaa (nettipankki ei toimi, mutta ei siitä mitään jännittävää kirjoitusta saisikaan). En ole teurastaja, idea vaan hyppäsi päähäni. Tärkein tieto tällä hetkellä minusta on etten opiskele (niitten menetys) enkä käy töissä (vaikka ammattitaitoa löytyy), joten tästä voimmekin siis päätellä että minulla TODELLAKIN on aikaa kirjoitella. Jos ette tykkää tai kirjoitukseni ovat loukkaavia, voitte lopettaa lukemisen koska vain. Minua ei hirveästi kiinnosta jos joku ihminen on eri mieltä kanssani, voitte kuitenki kertoa myös omat mielipiteenne ja saatan jopa huomioida ne. Mutta olen jääräpää ja minulla on omat mielipiteeni. TÄRKEÄ tieto kuitenki on, että kirjoitan hetken mielijohteella ja voi olla että mielipiteeni muuttuu nopeaa. Vihakirjoitukset ovat mielestäni hauskoja, koska itsekään ei aina muista mitä sitä on tullut kirjoitettua ja voi lukea jälkeen päin ja nauraa itselleni. Se on elämässä tärkeintä, että osaa nauraa itselleen, muuten on epäonnistunut elämässä.

Toivottavasti blogini viihdyttää ja herättää mielipiteitä ihmisissä. Älkää kuitenkaan (missään nimessä) ottako kaikkea tosissanne, huumorintajuni ei aina ole samalla aaltopituudella useitten ihmisten kanssa ja asiasta voi syntyä suuriakin harmeja. Rakastan elämää mutta jos ei pura sydäntään tai mieltään silloin tällöin, kaikki ne jää sisään ja voi räjähtää. KABOOM!